Koulukilpailut Melaniella

Menin kouluratsastus kilpailut Melaniella. Menin aamulla kahdeksan aikoihin tallille letittämään Melanien harjaa ja häntää. Melanie oli ihan innoissaan kun tajusi mihin ollaan menossa! Koppiin se meni myös tosi hyvin! Kilpailimme siis Riihimäen Raviradalla Helppo B 0: 2009 luokassa. Melsku oli hiukan jännittynyt paikalle tullessamme, mutta verryttelyssä se rentoutui ja kulki kauniisti pyöreänä ja rentona. Melskun kanssa oli yksi tilanne verryttely alueella, kun toinen hevonen meinasi potkaista melanieta. Se oli pelottava tilanne, sillä jos se olisi osunut niin olisi tullut pahaa jälkeä.

Radalle kun päästiin, Melanie jotenkin jännittyi. Sain sen loppupelissä kulkemaan ihan kivasti, mutta hiukan jännittynyt se oli. Laukassa se innostui ja kaahasi hiukan, mitä se teki jo verryttelyssäkin. Se on vain positiivista, sillä en mennyt todellakaan voittaaakseni kilpailuihin. Kokemuksen vuoksi!

Radalla alkoi ihan hyvin, mutta sitten tuli pientä ongelmaa kun unohdin tuleeko kolmikaarinen kiemuraura tai lävistäjälle, niin tajusin liian myöjään että kolmikaarinen niin otin siitä -2 pistettä ja jatkoin edellisestä kohdasta. Melsku oli kyllä todella kuuliainen! Prosentteja ei tullut paljoa, ja olimme luokkamme viimeiset, muuta Melsku meni niin hyvin että ei siinä voinut muuta olla kuin iloinen!

Täatä nyt vähän lyhyempi postaus, mutta Prosentteja saatiin vain 51,2%, vaikka mielestäni Melsku meni todella kauniisti! Mutta mitäs siinä voi kun tuomari on tiukka ja muut ratsastajat ja hevoset tasokkaampia! Ens kerralla sitten paremmin! Se riittää, että on itse tyytyväinen!

- Rosa

Danalla esteitä ja vähän muutakin

Moikka! Anteeksi epäaktiivisuuteni, mutta nyt on ollut paljon uusia juttuja elämässäni. Eli Danalla olen nyt mennyt  pidemmän aikaa ja eilen me hypättiin. Dana on vaihtanut tallipaikkaa, jossa kentän pohja on paaaaljon pehmeämpi, eli se on vaikeampi Danalle. kuitenin Dana on alkanut laukkaa kantamaan paljon aiempaa enemmän. Dana alkoi jo alusta lähtien kantamaan päätään paremmin. Etupainoisuutta löytyy vielä mjutta se kyllä siitä korjaantuu aikanaan erilaisila tehtävillä uten takaosa käännöksillä ja avotaivutuksilla siten että ohjataan koko paino takaosalle.

Laukkalähestyminen esteelle

Ei eilen siis hypättiin. ihan pieniä esteitä, ehä noi. 40cm-75cm korkeintaan. Dana innostui esteistä kuten yleensäkin ja yritti mennä ihan täysilä mutta pidättein sitä parhaani mukaan. Dana hyppäsi hyvin ja innoissaan. laukaanin alkoi jo löytyä pyöreyttä! Esteillä Dana on muutenkin aina ihan liekeissä! malttoi neiti kuitenkin yrittää pyöreänä kulkemista!

Dana malttoi tosi hyvin kuunnella koko ajan. Se oli hyvin kuulolla ja regoi pieninpiinkin apuihin. Välillä tuntui kuin olisi puoliverisen selässä! Alkuverryttelyssä otimme aika paljon ravityöskentelyä, jotta Dana pysyisi pyöreänä. Tavoitteena oli saada Dana ravaamaan rauhallisesti. Sitten menimmekin ravipuomeja ja Dana suorastaan lensi niiden yli! DAnalla heräsi heti kiinnostus ja Hevonen alkoi vähän kuumumaan.

Aluksi ,emtiim verkkaesteenä sellaista ristikkoa. Dana meni ihan rauhallisesti ensin ravissa molempiin suuntiin ja sitten laukassa. Sitten tehtiin ristikosta pysty, ja laitettiin innari väli kavalletti-pysty sarjalle. Ensimmäisellä kerralla väli oli hiukan liian pitkä, joten Dana ei päässyt pystylle hyvin. Sitten lyhensimme vähän väliä ja Dana meni tosi mallikkaasti! M;enimme sen vain yhden kerran, sillä se on Danalle vielä aika raskasta, enkä halunnut polttaa sitä loppuun.


Sitten tulimme okserin. Se oli ensin n. 50cm korkuinen, josta nostimme sen myöhemmin n. 65cm-60cm korkeuteen. Dana lenteli sen yli helposti! Muutaman kerran tuli puomi omasta mokasta alas, kun työnsin Danaa liikaa esteelle, mutta mitään motiivia ei Danalla missään vaiheesssa ollut epäröintiin tai kieltelemiseen! oikiwin mallikkaasti tyttö meni kyllä!

Pienempi okseri ensin

Sitten se isompi okseri

Jätimme sinne kentälle myös sen yhden pystyesteen ilman sitä kavallettia. Danan kanssa menimme sitäkin muutaman kerran molemmista suunnista. korkeudesta en ole ihan varma, mutta uskoisin että ainakin 70cm. Voitte kommenteissa kertoa omaa arviotanne! Pystylle Danan oli hieman vaikeampi lähestyä, sillä pystyeste ei vedä hevosta esteelle samalla tavalla kuin okseri. Dana meni kuitenkin senkin ihan älyttömän hyvin! Ei voi yhtä tammaa enempää kehua!

Pystyesteelle hieno loikka!

Loppuravit menin Danalla ilman satulaa. Päästin kuvaajani Kertunkin hevosen selkään. Kiitoksia kuvista! Dana oli upea tänään! Muilla lämpösiä? Miten ne hyppää?

-Rosa

Danalla ratsastamassa!

Moikka! Pitkästä aikaa olin taas pidempää pätkää Danalla ratsastamassa. Tulin äitini luo 19.7 ja menin heti samana päivänä ratsastamaan. Alla kerron hiukan tarkemmin mitä teimme joka päivä! Vaikkakin kyllä omasta laiskuudesta riippuen lyhykäisesti!

19.7. Tiistai

Menin Danalla kevyesti. Lähinnä kokeilin oliko ratsastusleirillä opituista taidoista jäänyt mitään mieleen ja kevyesti laukkailtiin. Laukka tuntui vasempaan kierrokseen jo jopa miellyttävältä, vaikkakin se on ollut Danalle hankalampi. Tehtiin laukkaa ympyrällä ja asetin sekä taivutin. Yllättävän kivasti Dana taipui vaikka laukka ei olekkaan se vahvin askellaji. Siinä sitten lopeteltiin aika nopsaan, sillä ei ollut aikomustaskaan tehdä kuin kevyt työskentely.

20.7. Keskiviikko

En tarkalleen muista, mutta tehtiin vähän rankenmpaa duunia. Hyvin Dana meni vaikka lopussa olikin aika hikinen. Laukattiin aika paljon ja haettiin tasapainoa laukassa. Kulki aika kivasti. Malttoi odottaa apoujani eikä lähtenyt itekseen söhläämään.

21.7. Torstai

Torstaina tehtiin Danan kanssa laukka portaita. Vaikkakin Dana hikosi jo ensimmäisistä laukoista, jatkoimme kuitenkin käyntipätkän jälkeen laukka työskentelyä. Oikeaan kierrokseen portaan nousuvaiheen jäälkeen Dana tiputti aina raville, vaikkakin se on sille helpompi laukka. Haastavampaan laukkaan Danalle eli vasempaan laukkaan tämä kuitenkin onnistui aika hyvin. olin todella ylpeä Danasta! Loppuravitkin menivät todella ihanasti. Hienosti rentoutui ja kulki nätisti.

22.7. Perjantai

Tehtiin siinä lämmittelyä ja hypättiin vähän pari kertaa pystyä ja sitten kolmoissarjaa, joka oli asetettu vähän kaareville teille, mutta askeleen välillä. hyvin Dana jaksoi laukata välitkin, vaikka eivät olleet tehtävät helpoimmasta päästä. Lopussa tuntuui vain hösläävän, sillä oli vielä innoissaan hyppäämisestä.

23.7. Lauantai

Lauantaina menin Danalla palauttavan kevyen työskentelyn lampaankarva satulalla. Dana oli todellisella hösläys päällä eikä oikein malttanut keskittyä. Kuitenkin sain sen siinä ihan kivasti rennoksi, vaikkakin oli kovan työn ja hikikerroksen takana! Danalla on aina virtaa, toisinaan se purkautuu vähän huonommalla tavalla kuten hösäämisellä mutta annettakoot tuo hevoselle anteeksi, oli niin monta päivää mennyt niin hienosti!

24.7. Sunnuntai

Menin kuumuuden vuoksi Danalla ilman satulaa kevyesti. Raveissa Dana malttoi rentoutua ihan kivasti, säätä ja ötököistä huolimatta. Laukkaa otimme ympyrällä ja alkoi kivasti jo pääkin tulla alaspäin. Hiukan laukkailtiin ensin myös suorilla urilla. Harjoiteltiin vähän hiljaisempaa vauhtia ja kulmiin kasaamista, sillä tuntuu että kulmassa pakka aina tuntuu vähän levahtavan. Dana ymmärsi kyllä idean ihan hyvin. On se fiksu hevonen!

Alla on video linkki Danan kehitykseen liittyen ja Miten viimepäivinä on meillä mennyt. Postaus on nyt lyhyempi, sillä ei oikein ole ollut kuvaajaa joka päivälle, eikä oikein ihmeellisempiä kirjoiteltaviakaan. Nauttikaa videosta!

Lämmineveriset "Ne ex-ravurin raakit"

Ajattelin tälläkertaa kirjoittaa teille omaa mielipidettäni näistä lämminverisistä ravihevosista ja ”ex-ravurin raakeista”. Haluan myös ilmaista omaa mielipidetääni tässä näistä lämminverisistäratsuhevosista.

Tämä teksti ei ole loukkaus MITÄÄN rotua kohtaan. Kirjoitan vain siis omaa mielipidettäni ja asiaani lämminverisistä ja niihin voi monella olla myös omaa mäkökontaansa. Niistä on paljon mielipiteistä, ja monesti kysytään ” Ooks sä niitten puolella?”. Ei, en ole kummankaan rodun jalostuksen puolella.

Eli siis oma suhtautumiseni lämminverisiin ravihevosiin on hyvä. Mielestäni ne ovat hyviä omassa lajissaan ja täyyy muistaa että ne on jalostettu juoksemaan, ja sitä ne rakastaa. Lämminverinen ravihevonen voi juosta 12-vuotiaaksi asti raveissa ja voi voittaa suuriakin summia. Monesti myös Ruotsin puolelta tuodaan Suomeen hyviä sekä hiukan rikkinäisiäkin hevosia. Lämminverisen ravihevosen rakenne on jalostettu kärryjen eteen ja jalat jalostettu juoksemaan lujaa vauhtia, nimenomaan ravia.

Ravihevonen omassa lajissaan, huomaa jalkojen nouseminen korkealle.

Lämminerinen ratsuhevonen on taas tämä ”puoliverinen”. Epäilen että tämä nimi on annettu korostamaan sen eroa lämminverisestä. Niitä taasen on jalostettu enemmän ratsukäyttöön. Niiden linjat on luotu taipumaan muotoon ja hyppäämään suuriakin esteitä. Ne ovat linjakkaampia omiin lajeihinsa nähden. Niistä taas ei olisi niinkään juoksemaan kovaa raveissa. Tämä on siis yleistystä, en puhu kaikista ”puoliverisistä”.

Lämminverinen ratsuhevonen

Tori.fi, Hevostalli.net, tms. on täynnä myytäviä ravihevosia. Siihen on syynsä. Monesti syynä on se, että ne ovat menneet jostain syystä rikki. Joko treenattu nuorena liian lujaaa tai sitten on käynyt onnettomuus. Monta vaihtoehtoa. Kuitenkin on myös ehjiä ja terveitä yksilöitä, joista ei esimerkiksi hitaden tai juoksuhaluttomuuden takia tullut juoksijaa. Niitä taas ei kalliilla voi myydä, ellei ole hyvä suku ja rakenne jotta saataisiin laitettua siitokseen. Monesti lämminverisistä voi saada raviuran jälkeen hyviä maastommopoja, mutta monesti niistä ei tule sen enempää. Harraste mielessä lv saattaa innostua hyppäämisestä, ja siinäkin lämminverinen voi olla ihan omaa lajiaan. Lämminveriset ovat nimittäin aika varmoja jaloistaan, sillä kovassa vauhdissa niihin ei auta sotkeutua.

En kuitenkaan yleistä liikaa sitä, ettei lämminverisistä välttämättä mitään tulisi. Niistä voi tulla paljonkin! Muutamia lämppäreitä, nimenomaan entisiä ravureita tiedän hypänneen muutamia 100cm luokkia ja kisanneen HeA koulussa. Se on kuitenkin aika harvinaista. '

Entinen ravuri sopii mielestäni kokeneelle ratsastajalle, jolla on aikaa ja motivaatiota jatkaa monien vuosien projektia. Hevosen lihaksistoon alkuperäisesti jo hiukan erilainen, ja laukka saattaa jäädä aina hiukan nelitahtiseksi. Joskus niillä voi olla toki kolmitahtinen laukkakin, mutta se riippuu taas ihan hevosen rakenteesta.

Eniten minua harmittaa, kun tytär kinuaa hevosta ja haluaa ”pelastaa” yhden hevosen teurastukselta ellei se mene myydyksi. Harvemmin näillä tytöillä on kuitenkaan tietoa oikeasti lämppärin koulutuksesta ratsuksi tai lämminverisen lihaksiston kehityksestä. Sen hevosen rakenne ei muutenkaan ole samanlainen kuin puoliverisella, ja se täytyy myös muistaa. Mielestäni entisiä ravureita täytyisi kaupata vain kokeneille ihmisille, joilla on oikeasti taitoa ja motivaatiota viedä hevosta eteenpäin.

Erikseen ovat sitten vielä nämä risteytekset. Esimerkiksi risteytys ponit tms. Joita halutaan jalostaa esimerkiksi ratsu käyttöön. Ne ovat usein soveltuvia vähän jokaiseen lajiin ja niitä suosittelen koulutettuina ja jo hiukan iäkkäimpinä kokemattomille ratsastajille. Jos vähän kokenut ihminen haluaa hevosen, mielestäni hän tarvitsee opetusmestarin ellei perheessä/tuttavapiirissä ole muita kokeneita hevosihmisiä.

Risteytysponi - rakenne

Ettei nyt mene täysin varoituksiksi, niin haluan mainostaa että lämminveriset soveltuvat myös moniin lajeihin. Ne ovat yleensä keskiverto harrasteratsuja ja soveltuvat mielensä puolesta moneen lajiin. Lämminverisistä on oikeasti moneen lajiin! Lämminveriset voivat olla myös varmajalkaisuutensa takia hyviä hyppääjiä. Laukasta tosin ei kaikilla hevosilla tule ikinä kolmitahtista, mutta kyllä ne sillä neltahtisella laukallakin pärjäävät jos vain niillä riittää tasapainoa. Usein laukka muokkautuu lopulta kolmitahtiseksi kun tasapaino ja lihasmassa on kohdillaan. Ei kaikilla hevosilla, sekin on paljon rakenne kohtaista. Lämminverisillä on usein myös näyttävä ravi, jos takajalat saa venymään taaksepäin, sillä yleensä ne "lepattavat" kun ne ravaavat.

Tavallinen "ravurin ravi"

Tosiaan lämminverisillä on usein näyttävät liikkeet ja niillä on usein rauhoittuessaan aika tasaiset askeleet. Täytyy kuitenkin muistaa, että kilpailuajoilta ja jalostuksen vuoksi voi olla, että kilpailu vietti ja nopean tahdin meneminen ei ravurilta välttämättä lähde koskaan.

Lämminverinen laukkaamassa

Lämminverisillekin voi opettaa "muodon". Se ei välttämättä ole samanlainen kuin edes keskiverto puoliverisillä, muuta joskus siitä saattaa ehkä tullakkin jotain. Sekin riippuu todella paljon hevosen rakenteesta. Ja tietty hevosen liikkeillä on osansa asiaan. Niin hevoskohtaista.

Eräänlainen ravurin peräänanto.

Mitähän muuta? Itse tosiaan rakastan lämminverisiä ja moni ratsastuskerta on osoittanut minulle että lämminveriset on se mun juttu! Alas voitte kertoa mikä on teidän lempirotunne ja mikä on teistä toisin kuin postauksessa?

Rakenne erot, oikealla 14.5.16  ja vasemmalla 28.9.15 ratsukäytössä ollut jo pidemmän aikaa, nyt enemmällä liikutuksella, ei toiminut ikinä kunnon ravurina

- Rosa

Yhteydenottaminen henkiin

Tätä postausta on nyt toivotu kovasti. Eli miten tämä yhteydenottminen näihin henkiin?

En aio ottaa vastuuta jos jotain käy, listaan alle ensin niitä erilaisia tapoja, ja avaan niiitä siihen myös!

1. Kanavointi

Kanavointi on ehkä se turvallisin tapa ottaa yhteyttä esim. omaan henkioppaaseensa. Kanavoinnin avulla voi myös yrittää jutella myös muillekkin kuolleille ihmisille, mutta ei kannata lannistua ellei se heti toimi.

Kanavointi aloitetaan etsimällä rauhallinen paikka, jossa ei ole häiritseviä kkovia ääniä tai ihmisiä/eläimiä häiritsemässä. (Esim. Kotona yksin, metsässä, yms.) Yritä rentoutua. Rentoudu ja tyhjennä mielesi kaikista huolista ja murheista ja keskity siihen mitä olet tekemässä. Älä mieti miitään, vaan tyhjennä pääsi täysin. Kun olet hengitellyt rauhallisesti sisään ja ulos, niin olet valmis alooittamaan.

Kuvittele eteesi polku. Kaunis polku, jonka ympärillä on paljon kauniita kukkia. Voit kuvitella myös sinne lintuja, linnunlaulua, eläimiä, kauniita vehreitä puita, tms. Kun tunnet olevasi täysin muussa maailmassa, eikä ympäröivä maailma ole enää niin ”todellinen”, Lähde kävelemään polkua pitkin. Tämä pitäisi tuntua siltä, että kävelisit oikeasti. Voit hypellä, juosta, kontata, miten vain haluat liikkua eteenpäin. Katsele ympäröivää kauneuttasi, luontoa. Kun tulet mutkaan, sinun pitäisi nähdä edessäsi kaunein näkemäsi kristallinen pyramidi. Koet vahvaa tunnetta päästä pyramidiin sisälle, tutkimaan mitä siellä on. Lähdet varmasti kävelemään kohti pyramidia. Älä epäröi! Se voi keskeyttää istuntosi!

Kun pääset pyramidille, mene sinne sisään avoimesta oviaukosta. Ennen kuin astut sisään, vedä syvään henkeä ja hengitä hitaasti ulos. Kun astut pyramidiin, näät siellä kaikkea kaunista. Vesiputouksia, lintuja, kauniita puita, kukkia, yms. Keskellä pyramidia on hopeinen ja kultainen tyyny. Lähesty hopeista tyynyä ja etsi siinä mukava asento. Kuvittele sitä kaikkea rakkauden tunnetta ja ihanaa oloa sisälläsi. Kuvittele sitä rakkauden virtaa joka virtaa ympärilläsi. Sitten toista seuraava lause:

”Rakas henkioppaani/tai se henkilö jota kutsut, sinä joka olet täynnä valoa, tule istuman tälle kultaiselle tyynylle. ”

Voit aistia energian. Vastapäätäsi on siis se kultainen tyyny. Sen takana vähän matkan päässä on oviaukko, josta tulvii valoa. Pian sinne pitäisi ilmestyä ihminen/eläin, joka kävelee tyynyn luo ja istuutuu. Jos etsit henkiopastasi, kysy häneltä:

”Oletko sinä valoa ja rakkautta täynnä oleva olento henkioppaani?”

Jos hän vastaa myöntävästi, voit kysyä häveltä mitä vain elämääsi liittyvää. Vastaukset eivät välttämättä tule aina sanoin, vaan ne voivat tulla myös erilaisina väreinä ja symboleina tai kuvarajoina. Jotkut henget saattavat silti myös suoraan puhua sinulle. Älä panikoi, se saattaa irraannuttaa sinut kanavoinnista.

Jos henki taas ei ole oikea, voit pyytää häntä kohteliaasti poistumaan ja sen lähdettyä pyytää uudestaan. Aina ei ole henkiä paikalla, ei kannata masentua vaikka se ei heti onnistuisikaan. Sitten kannattaa vain yrittää uudestaan. Jos ei vieläkään natsaa niin kannattaa yrittää myöhemmin uudestaan.

Kun haluat lopettaa, niin voit vain sanoa kohteliaasti haluavasi poistua ja kiittää vastauksista. Muista olla kohtelias!

Tässä alla linkki josssa on suomeksi ohjeita joita voi kuunnella ja ottaa mallia! 

Henkiopasmeditaatio

http://www.iloistavirtaa.fi/category/meditaatio/

2. Spiritismi

Spiritismiä en suosittele kenellekkään, sillä siinä ollaan lähes poikkeuksitta yhteydessä vain pahoihin henkiin. Ne eivät välttämättä tee mitään pahaa, mutta on olemassa myös todella pahoja henkiä jotka tekevät oikeasti aina vain pahaa. Mitään en ota vastuulleni!

Eli tässä seuraavaksi ohjeet pelin aloittamisseen, lopettamiseen ja juttuihin mitä ei saa missään nimessä tehdä!

http://kauhublogi.blogspot.fi/2011/12/spiritismi-yllapito-ei-ota-vastuuta.html

Ennen pelin alkua:

1. Tee lauta, jossa on kirjaimet A-Z (ä ja ö halutessaan) (esim. leivinpaperille) ja pentagrammi keskelle paperia
2. Etsi sopiva läpinäkyvä lasi, jonka tiedät saavasi rikkoa pelin jälkeen
3. Jotkut käyttävät hope/kulta sormusta lasin alla, ei ole välttämätön
4. Ets rauhallinen paikka niin, että tiedät ettei sinne ilmesty ketään pelin aikana
5. Kynttilät voivat tehostaa tuokiota

Kesken peliä:

1. Kun olette löytäneet hyvän paikan ja alku valmistelut valmiina, asettakaa lauta keskelle rinkiä.
2. Jos haluatte, ettei hengellä ole mahdollisuutta koskea teikä, tehkää suolarinki ympärillenne
3. Sitten rauhoittukaa ja ottakaa lasi ja asettakaa lasi keskelle pentagrammin päälle, etu-ja keskisormi kevyesti lasin päälle
4. Sitten voitte kysyä, onko täällä henkiä paikalla
5. Jos ei heti vastata, yrittäkää uudestaan. Muistakaa että aina ei voi olla henkiä paikalla!
6. Sitten voitte kysyä melkein kaikkea, kielletyissä asioissa kerron mitä EI missään nimessä saa kysyä/tehdä
7. Jos näätte verhojen/jonkun tason alla jalat, lopettakaa välittömästi. Varokaa kuitenkin mielikuvitusta ja pelkotilan aiheuttamia kuvia mielessänne!

Pelin lopettaminen

1. Kysykää, voitteko lopettaa pelin
2. Jos vastaus on myöntävä, voitte kerätä lasit ja laudat ja lopettaa pelin
3. Jos se on kieltävä, kysykää muutama kysymys ja kysykää uudestaan
4. Jos ei silti onnistu, niin voitte huutaa ”Jeesus Kristuksen nimessä lopeta!” kolme kertaa.
5. Sitten voitte lopettaa
6. Alempi tapa on vain hätä tapauksia varten ja jos jalat näkyy jossain niin tulee huutaa myös nuo sanat

Älä tee näin:

1. Puhuttele henkeä kohteliastii ja teititellen, älä ole epäkohtelias
2. Älä kysy mitään kuolemasta/saatanasta, se voi loukatahenkeä
3. Älä kysele mitäään hengestä ellei hän halua itse kertoa itsestään
4. Kun mietitte kysymyksiä, älä pidä sormia lasilla
5. Älä edes ajattele mitään saatanasta tai kuolemasta, henki kuulee ajatuksetkin
6. Älä katso pelin jälkeen peiliin/mihinkään muuhun kiiltävään pintaan joka heijastaa oman kuvasi
7. Jos sinulla on pelko tila päällä, yritä lukea saadaksesi paniikin pois
8. Muistakaa rikkoa lasi ja polttaa lauta niin kaukana pelipaikasta kuin mahdollista
9. Älä puhu pelistä kenkään kanssa pelin loputtua

En missään nimessä kannata spiritismiä, vaika itse sitä paljon käytänkin. Haluan tietää myös pahoista hengstä. Kanavointi on turvallisempi tapa saada hyviä henkiä esiin. Spiritismillää saa aina vain pahoja henkiä. Henget voivat valehdella! Spiritismistä voi jäädä traumoja.

3. Automaattikirjoitus

Automaattikirjoitus on myös turvallinen tapa ottaa henkiin yhteyttä. Ota yksi kynttiä, kyna ja paperia. Sytytä kynttilä ja aseta paperi pöydälle. Jos kynttilässä on pitkä ja puhdas liekki, se meinaa että henki joka on paikalla on hyvä. Jos liekki taas on pieni ja osittain sininen, on kyseessä paha henki eikä silloin kannata automaatti kirjoitusta harrastaa (omalla vastuulla) . Jos liekki on normaali, ei henkiä ole paikalla.

Eli ota kynä käteen ja keskity johonkin asiaan. (esim. paikalla olevaan henkeen) Voit sulkea silmäsi jos se tuntuu auttavan. Sitten laske kynän terä paperille ja odota. Voi mennä hetki ennenkuin kirjoitus alkaa. Ei kannata hätääntyä, se voi keskeyttää kirjoituksen. Paikassa jossa tätä harjoitetaan, ei pitäisi olla ylimääräisiä tai häiritseviä ääniä.

Käsiala/kuvat ei yleensä näytä omalta käsialalta. Voit kysyä periaatteessa mitä vaan, mutta muista etteivät hengetkään välttämättä tiedä kaikkea. Itse pidän silmien kiinni pitämisestä, sillä se varmistaa myös omaa oloa. Ei kannata siis hätäääntyä, vaikka yht'äkkiä tuntuu että olet aivan joku muu kuin kirjoittaa. Se on normaalia. Tämä on lähes täysin turvallinen tapa!

https://www.youtube.com/watch?v=AUz0cBDzPxM

Näillä pääsette varmasti alkuun! Toivottavasti tästä postauksesta oli joillekkin apua! Tätä oli ainakin kovasti toivottu! Jos sinulla on omia kokemuksia, niin kerrohan niitä kommenteissa! Saa myös toivoa postauksia muistakin aiheista! Tämä on minun näkökulmani asioihin, ja tuonpuolelsista on ihmisillä monia eri käsityksiä ja se käsitys on jokaisella omansa. Siihen ei voi kukaan vaikuttaa! Kiitoksia lukemisestasi!

- Rosa

Danalla esteitä ja Melaniella Sänkkärillä

Moikka! Tänään olin ratsastamassa Danalla ja Melaniella. Aamulla menin Danan omistajan kanssa tallille, tehtiin siiä rauhassa aamutalli ennenkuin haettiin Dana sitten tarhasta.

Eli rakennettiin siis rata sinne, sarja kahdesta pystystä joissa 14m väliä sekä toiselle sivulle pieni okseri. Danahan ei ole siis ennen paljoa hypnnyt ennen, joten hevosella ei siitä hommasta ole vielä kokemusta.

Eli aloitin sillä että kiertelin kaikki puomit sekä esteet ensin jalkaisin että Dana tottuu niihin. Sitten selästä käsin. Ensimmäiseksi aloitin taivuttelemalla ja väistättelemällä käynnissä. Dana oli aika sählöllä päällä joten se vaati aikaa rauhoittua.

Alkupätkän raveista vähän ravurin ravia.

Ravissa Dana vähän "säikkyi" asioita mutta rauhoittui pian siitäkin. Teimme ravissa paljon taivutusharjoituksia, sillä ne ovat Danalle hankalia. Lisäksi huomasin itse että jään aika paljon ulko-ohjasta kiinni, sillä Dana ei suostu kääntymään jos ulko-ohjassa on liian kovaa kiinni. Ravi meni aikalailla myös Danan rauhoittelemiseen.

Laukan nostoissa ei oikein loistanut. En saanut Danaa ensin laukkaamaan, mutta sitten kun Danan omistja antoi vinkkejä, sain sieltä nousemaan ihan hienoa kolmitahtistakin laukkaa, vaikka lämminverinen Dana onkin. Danalle on tärkeää puhua kun ratsastaa. Siksi "Laukka" sanan sanominenkin auttoi laukannostoissa.

Ekoista laukoista tänään.

Laukkoja kun oltiin nostettu molempiin suuntiin, tultiin muutamat ravipuomit, jotka ovat Danalle jo tuttuja! Ensin Dana hiukan epäröi, mutta tajuttuaan mitä täytyy tehdä teki se aivan loistavat suoritukset! Se nosteli jalkojaan hienosti eikä kolistellut jalkojaan puomeihin kertaakaan!

Dana ravipuomeilla

Ravipuomien jälkeen Danan omistaja laittoi ristikon ja about 40cm pystyn sillä 14m välillä. Siihen Dana ensin vähän epäröi, mutta lähestyimme estettä ravissa niin Dana sai varmuutta hommaan ja hyppäsi upeasti!

Dana hyppäsi ensimmäisen osan, eli ristikon sarjasta

Toinen osa sarjasta, eli se pysty tuli bähän huonoon paikkaan, sillä Danalla horjui bähän tasapaino ensimmäisen ristikon jälkeen. Neiti kyllä hyppäsi kuskista riippumatta silti tosi upeasti!

 

Toinen osa sarjasta

Sitten hyppelimme sarjaa molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan Dana epäröi paljon enemmän. Toisen puolen laukka oli muistaakseni myös hiukan hankalampaa Danalle. Dana kuitenkin hyppäsi kaikki ihan mallikkaasti, vaikka hiukan epäröikin mutta yli menimme silti.

Tultiin ristikolle hiukan vinolla tiellä

Tänään Dana myös hyppäsi elämänsä ensimmäisen okserin! Danalla oli kyllä mahtavat loikat! Tästä hevosesta voi tulla hyvä hyppääjä kun se saa hiukan tasapainoa laukkaan ja varmuutta hyppäämiseen sekä itseluottamusta.

Danan elämän ensimmäinen hyppy okserille!

Jotenkin mä olen aina rakastanut näitä lämminverisiä. Jos jonkun oman hevosen joskus saan, haluan ehdottomasti lämppärin! Ne yrittävät aina kaikkensa ja antavat paljon jos niiltä osaa pyytää! Niistä saa myös mahtavia projekteja!

Muutamaman kerran Danan epäröidessä tuli puomit alas, mutta hyvin harvoin. Dana, niinkuin lämminveriset ylipäänsä ovat todella varmajalkaisia ja usein myös vahvan takaosan puolesta hyviä hyppääjiä!

Dana vähän rauhallisemmin okserille

Yhden kerran Dana kielsi, mutta silloinkin en päästänyt Danaa esteen ohi, vaan pakitin, otin vauhtia ja hyppäsin sen niistä vauhdeista. Jos hevosen päästää ohi, se oppii että tilanteesta pääsee sillä pois.

 

Dana kielsi yhden ainoan kerran

Lopuksi tultiin tehtävänä niin, että ensin hypättiin okseri, jonka jälkeen jatkettiin laukalla ja hypättiin sarja. Senkin Dana hoiti aivan upeasti! Mahtava hevonen!

Vähän Pose kuvaa kehiin!

Melaniella en mennyt kauaa, ehkä noin 30min sänkipelolla sillä satoi aika rajusti. Tehtiin paljon siirtymisiä ja työstin pyöreyttä aika paljon isolla ympyrällä. Lopuksi otettiin nopeampi laukkapätkä!

Melanie pellolla

Alempana kuva vielä nopeammasta laukkapätkästä!

Laukkaa, laukkaa, laukkaa, lupaavaa laukkaa...

Kiito

Laukkaympyrällä työstämistä

Kiitoksia taas käyttämästäsi ajasta tämän kuvarunsaan postauksen lukemiseen! Käykää toki vilkaisemassa myös valokuvaus sivustoani!
Rosa's Photography

- Rosa

Se aihe, josta monen on vaikea puhua...

Tässä postauksessa ajattelin käsitellä monille ihmisille (mukaanlukien myös minä) vaikeaa aihetta, läheisen menettämistä. 
    Paljon on näitä lehtijuttuja, joissa kerrotaan jonkun nuoren ihmisen kuolleen traagisessa tapaturmassa. Näistä sain voimaa kirjoittaa myös tämän julkaisun. Ehkä tämä auttaa jotakuta saamaan itsensä välittömän surun yli.
    Mielestäni se on ihan sama, oliko kuollut elollinen sitten eläin tai ihminen. Toisille merkitsevät eläimet paljon enemmän kun ihmiset ja toiset ajattelevat että "Mitä sitä nyt yhtä elukkaa suremaan". Surut ovat erilaisia. Toiset kokevat asiat eritavalla. Se meidän ihmisten on vain opittava ymmärtämään.

 
 Surutyö on aina menetyksien jälkeen tärkeää. Surutyössä on monia vaiheita, ja monesti on surevan ihmisen kuultu kysyvän: "Pääseekö tästä koskaan yli?". Mielestäni siitä ei tarvitse päästä yli, täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Tästä voidaan toki olla montaa mieltä, mutta minusta se tuntuu helpoimmalta käsittää tälla tavalla.
  Seuraavaksi avaan surutyön eri vaiheita:
    1. Välitön suru
Tämä on yleensä se "shokkitila" kun huono uutinen on kuultu. Se ei tunnu todelliselta, eikä sitä osaa käsittää. Toiset ihmiset itkevät jo tässä vaiheessa, toiset eivät vielä tässä vaiheessa tai ollenkaan. Välitön suru tarkoittaa minulle sitä ensimmäistä tilaa, joka huonon uutisen jälkeen tulee.
    2. Käsittämisen suru
Tämä tila tulee yleensä jonkin ajan (toisille tunteja, päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia) kuluttua. Se kun tajuaa että se elollinen olento ei tule enää takaisin. Tässä vaiheessa yleensä viimeistään itku tulee, jos on tullakseen. Monille ihmisille tämä saattaa tulla vasta hautajaisissa tai muun hautaustavan toteutuksessa.
    3. Käsityksen jälkeinen suru
Tämän olen itselleni huomannut tulleen usein vasta hautajaisten jälkeen. Sellainen tyhjä ollo. Ei oikein tiedä mitä tekisi/ajattelisi. Ajatukset vain harhailee eikä ajatuksistaan saa kiinni. Itse olen tässä tilassa usein todella sekava. Saattaa mennä ruokahalu kuin unikin. Eri ihmisten suru oireilee eri tavoin.
    4. Ylipääsemisen tavoittelu
Mielestäni asiasta ylipääsemistä ei edes kuuluisi tavoitella. Mielestäni täytyisi ennemmin oppia elämään asian kanssa kun päästä yli. Tämä ainakin minusta tuntuu helpommalta kuin ylipääsemisen tavoittelui ja hakeminen.
    5. "Haiku" suru
Kuvaan "haiku" sanalla sitä, ettei tämä henkilö ole enää pelkästään mielessä, kun voi jo ajatella hiukan jotain muuta. Suru saattaa tulla herkkien kappaleiden, kirjojen, uutisten, yms. yhteydessä.

Tämä on minun käsitykseni surutyön eri vaiheista. Jokainen ihminen on yksilö, eikä tämä ole loukkaus ketään kohtaan jos omat suremisen keinosi eivät ole listalla. Ne ovat silti varmasti yhtä hyviä!

  
Elollisen asian, joka on tärkeä asia ihmiselle on vaikeaa menettää. Toistan itseäni, että oli se sitten ihminen tai eläin, voi se tuntua silti aivan yhtä pahalta toisesta. Uskon, että jokainen meistä on joskus tuntenut haikua myös toistemme puolesta. Minulle ainakin nousee aina pala kurkkuun kun luen uutisia, joissa kerrotaan varsinkin nuorten ihmisten kuolemista.
    Itselläni menee suretessa aina ruokahalu ja yöunet. Monesti en saa asiaa millään pois mielestäni. Itselläni on aina auttanut, kun on ollut ystäviä tukena. Ehkä helpottavin asia minulle on ollut yksi asia yli kaiken.
Itkeminen.
    Mielestänni se on taito ja ylpeys, eikä heikkous ja häpeä. Itkemistä ei pidä IKINÄ hävetä. Se on luonollista, ja uskaltaisin jopa väittää että jokainen on meistä joskus itkenyt. Se helpottaa oloa ja tyhjentää pään. Ei tietenkään kaikilla mutta minulla ainakin. Se on ollut minulle aina suurin apu.
    Ruokahalu ja Unet palaavat pikkuhiljaa kun alkaa pääsemään surutyössä eteenpäin. Kun menettämisestä on kulunut vain vähän aikaa, usein kaikki asiat tuntuvat muistuttavan tästä henkilöstä. Se on normaalia. Vähitellen sekin alkaa helpottamaan, ajan myötä.



Pahinta, mitä surevalle voi sanoa ovat seuraavat lauseet:
"Ei se sureminen sitä takaisin tuo"
"Hei eiks tota oo jatkunu jo aika pitkään?"
    Minulle on molemmat sanottu, ja se masentaa entisestään. Suru on jo tuskaa, mutta minulle ainakin nuo lausahdukset ovat tuoneet lisää tuskaa, ja saattanut jopa romahduttaa surutyössä alemmalle tasolle.
    Sen sijaan mitä kannattaa sanoa/tehdä, on henkilö kohtaista. Toisille riittää pelkkä halaus, toiset kaipaavat lohduttavia sanoja kuten "Otan osaa" tai "Tsemppiä ja voimia". Usein kuitenkin se pelkkä halaus riittää.
    En tiedä miten se teillä on, mutta minusta tuntuu aina, että kun joku halaa, alkaa itkettämään vielä enemmän, en sitten tiedä onko tuo joku "refleksi". Minua ainakin.
    Tässä tällaisia "vinkkejä" millä saa ajatuksia muualle:
⦁    Iloisen kirjan lukeminen
⦁    Suklaa, Suklaa, Suklaa... (Suklaa Surun Selättää, SSS)
⦁    Ystävät
⦁    Läheiset ja heidän tarjoamansa tuki.

Yleisiä kysymyksiä, mitä kuulee paljon on:

"Mahdanko mä päästä tästä ikinä yli?"

Niin. No se on tietenkin taas riippuen ihmisestä. Toisillä surutyö kestää muutamia päiviä, toisilla taas jopa kuukausia. Ylipääseminen tuntuu niin kammottavan isolta tavoitteelta, että usein ajattelen että täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Niin rumalta ja kamalalta kuin se kuulostaakin.

"Miten mä kestän tän?"

Tähän kysymykseen minusta henkilökohtaisesti on vaikeinta vastata. Kyllä, uskon että jokaisella on sisäisiä voimavaroja joita suruaikana paljon käyttää. Ne tuovat lisää apua. Ja ikinä ei pitäisi yksin kestää. Tukea saa ystäviltä ja läheisiltä.

Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita minulta on kysytty kun olen yrittänyt ystäviäni lohdutella. Lohduttaminen on vaikeaa ja pitkäkestoista, mutta palkitsevaa ajansaatossa. Kun tuet ystävää hädänhetkellä, tukee hänkin sinua vaikeina aikoinasi.   
    Tässä siis enemmän tällainen pohdiskelevampi teksti.Jos näitä halutaan lisää, saa ehdotella aiheita kommentti kenttään. Kiitoksia jaksamisestasi lukea!

- Rosa

Taivfas kuva: https://www.google.com/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&ved=0ahUKEwjJvfqm9JHMAhVIAZoKHSynAM8QjhwIBQ&url=https%3A%2F%2Frevandy.org%2F2016%2F03%2F30%2Fwhat-is-heaven-like%2F&bvm=bv.119745492,d.bGs&psig=AFQjCNEccXWBQkNvODPrJ98HxrFi1INCsQ&ust=1460853163462644&cad=rjt

Kynttilä kuva: http://yle.fi/uutiset/suruviestin_vieja_jos_valmistaudumme_suruun_koko_ajan_elamasta_menee_ilo/8785974

Enkeli kuva:  https://mysteryoftheiniquity.com/2011/page/105/